Faithin puhelin soi, mutta hän ei vastannut. Hän tiesi katsomattaankin, että soittaja oli vihainen Marcus.

"Haluisitko käydä jossain syömässä, kun ollaan jo melkein toisella puolella kaupunkia?", Alex kysyi.

"Joo, mulla alkaa olla nälkä", Faith sanoi.

"Niin mullakin", Alex nauroi. Faith katsoi kelloa, joka lähestyi viittä.

"Mun pitää olla tanssistudiolla vähän ennen seitsemää, että ehdin kädä vaihtamassa vaatteet", Faith sanoi.

"Mä vien sut sinne, älä huoli", Alex sanoi ja hymyili. He ajoivat pikaruokaravintolan pihaan, ja Alex pysäköi autonsa. "Täältä saa parhaat ruuat, jos tykkää hampurilaisista ja muusta roskaruuasta", Alex sanoi.

"Kyllä mulle kelpaa", Faith nauroi.

"No hyvä, mennään", Alex sanoi. Ravintolassa he valitsivat sopivan rauhallisen pöydän, ja tekivät tilauksensa. Ruokaa odotellessa he juttelivat niitä näitä, ja Faith huomasi todella viihtyvänsä Alexin seurassa.

"Valmistutko sä nyt keväällä?", Alex kysyi.

"Joo", Faith sanoi.

"Aiotko sä heti hakea yliopistoon", Alex tiedusteli.

"Isä ei halua laskea mua sinne, ennen kun oon täysi-ikäinen, ja varma siitä, että mulle ei tapahdu mitään", Faith sanoi. "Eihän sellasta voi koskaan tietää", Alex sanoi.

"Niimpä", Faith tuhahti.

"Mä keksin, karkaa sun valmistujaisiltana mun mukaan", Alex sanoi.

"Mitä?", Faith kysyi häkeltyneenä.

"Niin, lähdetään yhdessä kiertämään tää Amerikan manner. Ja sitten kun oot kahdeksantoista, voit hakea yliopistoon, ihan minne haluat", Alex sanoi.

"Kuulostaa houkuttelevalle", Faith sanoi.

"Siinä vaiheessa, kun sun isäs huomaa sun kadonneen, me ollaan jo kaukana tästä osavaltiosta", Alex sanoi.

"Laitetaan harkintaan", Faith nauroi.

"Saanko mä sun puhelinnumeron?", Alex kysyi.

"Saat", Faith hymyili. He vaihtoivat puhelinnumeroita, ja tarjoilija toi heidän ruokansa. Faith suorastaan ahmi valtavan hampurilaisen. "

Oho", Alex sanoi.

"Mitä?", Faith kysyi ja siirtyi ranskalaistensa kimppuun.

"Moni tyttö ei olisi syönyt tuosta puoliakaan", Alex nauroi.

"Mä en olekkaan mikään tavallinen tyttö", Faith nauroi.

"Mä olen huomannut sen", Alex yhtyi nauruun. Faith ja Alex jatkoivat jutustelua, ja tilasivat valtavat jäätelöannokset jälkiruoaksi.

"Kohta tulee kiire", Faith sanoi.

"Älä huoli, me ollaan ihan ajoissa. Voithan sä vaihtaa vaatteet tuolla vessassa", Alex sanoi.

"En mä tiedä, ne ei oo mitenkään nätit vaatteet", Faith sanoi.

"Ei mua haittaa", Alex sanoi.
Faith kävi vessassa vaihtamassa vaatteet, ja pesemässä meikkinsä pois. Alex odotti Faihiä autossaan,

"Sä olet nätti ilman meikkiäkin", Alex sanoi.

"Kiitti", Faith hymyili. Hän kertoi Alexille, mihin pitäisi ajaa, ja Alex lähti liikenteeseen.

"Sulle jää hyvin aikaa odottaa", Alex sanoi.

"Hyvä vaan, voisin kävellä siitä kulman takaa, jos sua ei haittaa?", Faith sanoi.

"Ei tietenkään, jätän sut mihin pyydät", Alex hymyili. Pian he olivat perillä, ja Alex pysäytti autonsa vähän matkan päähän tanssistudiosta.

"Kiitos Alex", Faith sanoi.

"Ole hyvä", Alex vastasi ja halasi Faithiä. Faith nousi ulos autosta,

"Pärjäile", Alex sanoi, ennen kuin Faith sulki auton oven.

 

 

Faith katseli Alexin ajavan pois, ja livahti sen jälkeen tanssistudion sivuovesta sisälle. Hän istui hetken tanssistudion aulassa, ja lähti sitten ulos. Hän näki isänsä autossa odottamassa, mutta samaan aikaan hän huomasi Marcuksen seisovan keskellä pihaa. Hän mietti mahdollisuuksiaan päästä Marcuksen ohi, ryhmä muita tanssijoita tuli ovesta ulos, ja hän käveli heidän takanaan Marcuksen ohi. Sen jälkeen hän juoksi isänsä autoon.

"Hei isä", Faith sanoi.

"No hei, minä olen jo odottanut sinua", isä sanoi.

"Tässä mä olen", Faith tuumasi ja kääntyi katsomaan ulos ikkunasta. Hän huomasi Marcuksen tuijottavan häntä, kasvoillaan vihainen ilme. Faithin isä onneksi lähti heti ajamaan kotiin.

"Oliko teillä sen Breen kanssa kivaa?", isä kysyi.

"Oli, Breen vanhemmat hakivat meidät koe-esiintymisten jälkeen, söimme ruoan ja lettuja, ja pelasimme lautapelejä Breen perheen kanssa", Faith sanoi.

"Mukava kuulla", isä sanoi vaisusti.

"Isä, sä vaikutat jotenkin oudolta, onko jokin vialla?", Faith kysyi.

"Mulle soitti tänään joku mies, joka väitti, ettet sinä ole ollut kenenkään Breen luona, vaan jossain bileissä", isä sanoi ja kääntyi katsomaan Faithiä vakava ilme kasvoillaan. Hiljaisuuden vallitessa he ajoivat kotiin. Sisällä Faithin isä käveli olohuoneen sohvalle istumaan, Faith ajatteli, että hänen olisi hyvä aika kertoa, ettei hän elänyt sellaista elämää, kuin hänen isänsä halusi hänen elävän.
"Isä, mun pitää kertoa jotain", Faith sanoi.

"Mä haluan sitten kuulla totuuden", isä vastasi.

"Kuka se soittaja olikaan, oli oikeassa. Mä en ollut eilen Breellä, vaan yhden kaverin syntymäpäiväjuhlissa. Mä tapasin joitan Cainin tuttuja, ja tapasin samalla mukavan pojan. Me ollaan tapailtu aika paljon, mutta mä en enää halua olla sen kanssa. Eilen, se vei mut yksiin juhliin, ja jätti mut yksin. Mä en tuntenut sieltä ketään, mutta tapasin sitten yhden Alexin, jonka synttärijuhlat ne oli", Faith sanoi. Faithin isä huokasi.

"Mä tiedän, että mun olis pitänyt kertoa, mutta mä haluan, että sä tiedät, että mä en ole sekaantunut mihinkään sellaiseen mihin Cain oli. Mä tiedän nyt, mitä Cainille kävi. Mä en vaan ole tälläinen Faith", Faith sanoi.

"Kuka sinä sitten olet?", Faithin isä kysyi.

"Mä haluaisin olla ihan kuten kuka tahansa muukin nuori", Faith sanoi.

"Kai minä olen ollut liian ankara, kun sun on pitänyt salaa lopettaa tanssiminen ja huijata minua", isä sanoi.

"Mä en syytä sua mistään, mä tiedän nyt, etten mä halua sekaantua mihinkään, mutta haluaisin silti hieman enemmän vapauksia. Ei kukaan minun ikäinen kulje koulumatkoja vanhempiensa kyydillä, vietä tuntikausia läksyjensä parissa, eikä varsinkaan pukeudu näin", Faith sanoi.

"Mille sinusta kuulostaisi, jos tekisimme jonkinlaisen kompromissin?" Faithin isä kysyi.

"Kuulostais kivalle", Faith sanoi.

"Sopisiko sinulle, että jatkat tämän vuoden loppuun samassa koulussa, ja minä vien sinut aamuisin. Iltapäivisin saat liikkua vapaammin, kunhan minä tiedän, missä ja kenen seurassa sinä olet?", isä kysyi.

"Joo, saanko minä pyytää yhtä asiaa?", Faith kysyi.

"Toki", Faithin isä sanoi.

"Saan valita vaatteita, joista itse tykkään, mutta toki sinun suostumuksella. Ja käyttää pientä määtää meikkiä", Faith sanoi.

"Sopiihan se, minä annan sinulle huomenna rahaa, niin saat mennä ostoksille", Faithin isä sanoi.

"Mä haluaisin, että sä tulet mukaan, saisit kaupassa jo kertoa mielipiteen", Faith sanoi. "

Tehdään niin, kunhan lupaat jatkossa olla minulle rehellinen, ja pysyä erossa hankaluuksista", isä sanoi.

"Lupaan", Faith sanoi.

"Oliko tämä Marcus, se jonka kanssa olet viettänyt paljon aikaa?", isä kysyi.

"Oli, mutten halua tavata häntä enää", Faith sanoi.

"Hän pyysi sinua soittamaan", isä sanoi.

"Selvitän asiat Marcuksen kanssa", Faith sanoi.

"Menehän nyt huoneeseesi soittamaan, ettei hän soita uudelleen minulle", isä sanoi.

"Kiitos isä, mä rakastan sua", Faith sanoi. 

 

Faith meni huoneeseensa, ja kaivoi puhelimen laukustaan. Marcus oli yrittänyt soittaa, hän soitti Marcukselle takaisin. "Lähditte sitten karkuun?", Marcus ärähti.

"Nyt saat luvan kuunnella mua. Sä jätit mut yksin vieraisiin bileisiin, vaivautumatta edes kertomaan, mihin oot menossa. Alex oli vieraanvarainen, ja tarjosi mulle paikan, mihin jäädä yöksi, kun sä olit sammuttanut puhelimes. Mun ja Alexin välillä ei tapahtunut mitään", Faith sanoi.

"Ja mun pitäis uskoa sua?", Marcus kysyi vihaisesti.

"Pitäis, koska mäkään en kysele, mihin sä hävisit ja kenen kanssa", Faith kivahti.

"Sä et kysele, koska se ei kuulu sulle", Marcus sanoi.

"Mä en kysele, koska mä en välitä", Faith sanoi.

"Et välitä?", Marcus kysyi.

"En, mä en välitä. Me ei enää olla sitä, mitä me joskus oltiin. Marcus, mä en enää ole onnellinen sun kanssa", Faith sanoi.

"Sä saat katua tätä, mä vannon", Marcus huusi.

"Ei sulla oo oikeutta sanoa noin, sä olet meistä se, jolla on kaduttavaa. Sä olet se, joka on pettäny", Faith sanoi ja lopetti puhelun. Marcus saisi selitellä käytöstään kasvotusten maanantaina, sillä he tapaisivat väkisinkin.

Faithille oli saapunut uusi viesti, Alexilta: "Kiitos Faith, sun kanssa oli tosi mukavaa, toivottavasti meillä olis mahdollisuus tavata pian".

Hän näpytteli vastauksen: Juttelin isän kanssa, ja sovittiin asioista. Mä olen nyt vapaa! (kotoa ja Marcuksesta) Mennään isän kanssa huomenna kaupoille, tuutko sen jälkeen käymään meillä? Tapaat isän, voitat sen puolellesi ja voidaan tavata niin usein ku halutaan". Faith kaivoi iPodinsa, ja alkoi kuunnella lempimusiikkiaan.

"Mahtavaa! Kerro vaan aika ja paikka, nii lupaan tulla!" Alex vastasi. Faith teki muutaman läksytehtävän, ja päätti sen jälkeen vielä mennä käymään olohuoneessa isänsä luona.

"Kutsuin Alexin käymään meillä huomenna", Faith sanoi.

"Mukavaa", isä sanoi.

"Mä olen ilonen, että saatiin juteltua, en olis varmaan ilman sitä puhelua, uskaltanut sanoa mitään", Faith sanoi.

"Mikä vaan tekee sinut onnelliseksi, kultaseni", isä sanoi.

"Kiitos, että ymmärrät", Faith sanoi ja halasi isäänsä.

"Tuskin äitisi olisi halunnut sinulle tälläistä kuria", isä sanoi.

"Mä olen oppinut paljon, sä oot maailman paras isä", Faith sanoi.

"Kiitos", isä sanoi, ja pyyhki liikutuksen kyyneleen silmäkulmastaan.

"Hyvää yötä", Faith sanoi.

"Hyvää yötä, Faith", isä vastasi. Faith meni nukkumaan onnellisena isänsä kanssa tehdystä sovinnosta.