Kun Faith nosti katseensa, hän huomasi katsovansa suoraan Marcusin silmiin. Hän jatkoi kävelyä jännittyneenä, mutta rentoutui huomatessaan Marcusin työvaatteet.

"Anteeksi, mistähän mahtaisin löytää liikuntasalin?", Marcus kysyi Faithin tullessa hänen kohdalleen.

"Aivan tämän käytävän toisessa päässä", Faith vastasi häkeltyneenä.

"Ehtisiköhän neiti saattaa minut sinne?", Marcus kysyi, ja iski pikaisesti silmää Faithille.

"Toki, vien vain kirjani kaappiin", Faith sanoi. Marcusin jäädessä odottamaan, Faith mietti, mitä ihmettä Marcus oikein ajatteli tullessaan hänen koululleen kesken päivän. Hän sulloi pikaisesti kirjat kaappiinsa, ja lähti sitten Marcuksen luokse. 

 

"Ajattelin jo, että päätit jättää minut suunnistamaan yksin liikuntasalille", Marcus sanoi.

"Anteeksi", Faith mutisi ja lähti kohti liikuntasalia.

"Rehtorinne sanoi, että voisin pyytää joltakin oppilaalta opastusta, sillä oli itse kiireinen, aiomme remontoida liikuntasalia, ja minun tarkoitukseni on tarkastaa, mitä tarpeellista tehtävää sieltä löytyy", Marcus selitti Faithille kuuluvalla äänellä. Faith ihmetteli, muttei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Silmäkulmastaan hän huomasi Shaunan ja tämän ystävät hieman kauempana, keskittyneenä uusiin juoruihin. Shauna oli kuin koulun prinsessa, aina kaiken keskipisteenä. Liikuntasalin ovella Faith kääntyi lähteäkseen, mutta Marcus vetäisi hänet mukanaan saliin.

"Mitä sinä nyt", Faith yritti, mutta Marcus sulki hänen suunsa suudelmalla. Samassa Marcus nosti hänet syliinsä, ja kantoi hänet välinevarastoon.

"Marcus, minun täytyy lähteä tunnille", hän sanoi. Marcus sai hänet muuttamaan mieltään hyvin pian, sillä muutaman suudelman jälkeen hän ei ajatellut mitään muuta.

"Voisitko millään jättää yhden tunnin väliin?", Marcus kuiskasi suudelmien lomasta.

"Mmhh", Faith äännähti ja nojasi lähemmäs Marcusia. Hän oli monta kertaa haaveillut tapaamisesta Marcusin kanssa kouluaikana, mutta sen toteuttaminen oli tuntunut mahdottomalta. Faith oli yksityisessä tyttökoulussa isänsä pakottamana, ja kaiken lisäksi Marcus oli sen verran vanhempi, ettei kukaan uskoisi hänen olevan lukiolainen. Kun Faith havahtui ajatuksistaan, hän huomasi Marcuksen vähentäneen vaatetustaan.

"Marcus, mitä sinä teet?", hän kysyi.

"Tästähän sinä olet unelmoinut kultaseni", Marcus sanoi, ja suuteli Faihia, ennenkuin tämä ehti sanoa mitään.

 

Hieman myöhemmin Faith kuuli kauempaa kantautuvan hälinää. Hän etsi Marcusin housuja lattialta, ja kaivoi sitten kännykän esiin niiden taskusta.

"Mitä nyt rakas?", Marcus kysyi.

"Nyt on jo ruokatauko, minun pitäisi olla syömässä", Faith hätäili.

"Pukeudutaan, ja päästän sinut sitten syömään", Marcus sanoi rauhallisesti.

"Shauna ystävineen viettää ruokataukonsa salissa, ja salin pääovi on ainoa uloskäynti tätä kautta. Hän ei saa nähdä minua täällä", Faith sanoi ja alkoi kiireesti pukea. Samassa salin ovi kolahti kiinni.

"Myöhäistä", Faith sanoi ja lysähti istumaan Marcusin viereen.

"Nautitaan sitten vielä yhteisestä ruokatauosta", Marcus sanoi ja veti hänet kainaloonsa.

"Miksi tulit tänne?", Faith kysyi.

"Halusin yllättää sinut. Ja me oikeasti alamme remontoimaan salia", Marcus sanoi.

"Ihanko totta?", Faith kysyi.

"Jep, saan enemmän aikaa kanssasi", Marcus sanoi. Faith hymyili sillä hänen oli vaikea tapailla Marcusia. Hän valehteli isälleen käyvänsä tanssitunneilla, jotta sai aikaa Marcusin kanssa. Muutama tunti iltaisin tuntui kuitenkin liian lyhyelle ajalle, ja Marcus oli usein sanonut haluavansa viettää enemmän aikaa hänen kanssa.

"Voimme nähdä kaksi kertaa päivässä, ja viettää edes hieman enemmän aikaa yhdessä", Marcus sanoi.

"Totta", Faith vastasi.

 

Kun Faith oli varma, että Shauna ystävineen oli poistunut salista, hän halasi Marcusta, ja lähti tunnille. Hän näkisi Marcusin taas illalla, ja he varmasti keksisivät jotakin mukavaa yhdessä. Kuten aina, Marcus hakisi hänet tanssistudion edestä, ja veisi myöhemmin takaisin samaan paikkaan. Koulupäivän loputtua Faith juoksi hakemaan puhelimensa rehtorilta, ja sen jälkeen hän meni vessaan vaihtamaan vaatteet ja pesemään liiat meikit pois. Hänen isänsä oli melko vanhanaikainen, eikä suvainnut liian paljastavia vaatteita, eikä meikkiä. Faith ei pitänyt isänsä valitsemista vaatteista, vaan vaihtoi kouluun päästyään vaatteitaan. Myös iltaisin hänen täytyi käydä tanssistudion pukuhuoneessa vaihtamassa vaatteensa, sillä hän ei halunnut Marcusin ja tämän ystävien näkevän itseään isänsä valitsemissa vaatteissa. Faith juoksi ulos, ja näki jo isänsä odottamassa häntä. Hän istui autoon, ja laittoi turvavyön kiinni.

"Miten päivä meni?", isä kysyi.

"Hyvin", hän sanoi.

"No sepä mukavaa", isä sanoi. Hiljaisuuden vallitessa he ajoivat kotiin, jossa tuttuun tapaansa Faith meni suoraan huoneeseensa. Hän uskotteli isälleen haluavansa tehdä läksynsä kaikessa rauhassa, mutta todellisuudessa hän tekstaili Marcuksen kanssa, ja kuunteli Marcuksen lempimusiikkia. Hieman myöhemmin Faith söi yhdessä isänsä kanssa, jonka jälkeen oli tanssiharjoitusten vuoro. Hän pakkasi laukkuunsa vaihtovaatteet, ja kaivoi piilopaikastaan meikkipussinsa. Ulkona isä odotteli autossa.

"Mulla menee tänään pidempään, meillä on ensin normaalit treenit, ja sitten ne koe-esiintymiset", Faith sanoi.

"Haluatko, että tulen katsomaan?", hänen isänsä kysyi.

"Valmentaja ei halua koe-esiintymiseen yleisöä, ettei meille tule liikaa paineita", Faith vastasi.

"Selvä, soita kun harjoitukset loppuvat, niin haen sinut", isä sanoi.

"Soitan, heippa", Faith sanoi ja kiiruhti sisälle.