torstai, 28. marraskuu 2013

Novelli: Faith, luku 4

Faithin puhelin soi, mutta hän ei vastannut. Hän tiesi katsomattaankin, että soittaja oli vihainen Marcus.

"Haluisitko käydä jossain syömässä, kun ollaan jo melkein toisella puolella kaupunkia?", Alex kysyi.

"Joo, mulla alkaa olla nälkä", Faith sanoi.

"Niin mullakin", Alex nauroi. Faith katsoi kelloa, joka lähestyi viittä.

"Mun pitää olla tanssistudiolla vähän ennen seitsemää, että ehdin kädä vaihtamassa vaatteet", Faith sanoi.

"Mä vien sut sinne, älä huoli", Alex sanoi ja hymyili. He ajoivat pikaruokaravintolan pihaan, ja Alex pysäköi autonsa. "Täältä saa parhaat ruuat, jos tykkää hampurilaisista ja muusta roskaruuasta", Alex sanoi.

"Kyllä mulle kelpaa", Faith nauroi.

"No hyvä, mennään", Alex sanoi. Ravintolassa he valitsivat sopivan rauhallisen pöydän, ja tekivät tilauksensa. Ruokaa odotellessa he juttelivat niitä näitä, ja Faith huomasi todella viihtyvänsä Alexin seurassa.

"Valmistutko sä nyt keväällä?", Alex kysyi.

"Joo", Faith sanoi.

"Aiotko sä heti hakea yliopistoon", Alex tiedusteli.

"Isä ei halua laskea mua sinne, ennen kun oon täysi-ikäinen, ja varma siitä, että mulle ei tapahdu mitään", Faith sanoi. "Eihän sellasta voi koskaan tietää", Alex sanoi.

"Niimpä", Faith tuhahti.

"Mä keksin, karkaa sun valmistujaisiltana mun mukaan", Alex sanoi.

"Mitä?", Faith kysyi häkeltyneenä.

"Niin, lähdetään yhdessä kiertämään tää Amerikan manner. Ja sitten kun oot kahdeksantoista, voit hakea yliopistoon, ihan minne haluat", Alex sanoi.

"Kuulostaa houkuttelevalle", Faith sanoi.

"Siinä vaiheessa, kun sun isäs huomaa sun kadonneen, me ollaan jo kaukana tästä osavaltiosta", Alex sanoi.

"Laitetaan harkintaan", Faith nauroi.

"Saanko mä sun puhelinnumeron?", Alex kysyi.

"Saat", Faith hymyili. He vaihtoivat puhelinnumeroita, ja tarjoilija toi heidän ruokansa. Faith suorastaan ahmi valtavan hampurilaisen. "

Oho", Alex sanoi.

"Mitä?", Faith kysyi ja siirtyi ranskalaistensa kimppuun.

"Moni tyttö ei olisi syönyt tuosta puoliakaan", Alex nauroi.

"Mä en olekkaan mikään tavallinen tyttö", Faith nauroi.

"Mä olen huomannut sen", Alex yhtyi nauruun. Faith ja Alex jatkoivat jutustelua, ja tilasivat valtavat jäätelöannokset jälkiruoaksi.

"Kohta tulee kiire", Faith sanoi.

"Älä huoli, me ollaan ihan ajoissa. Voithan sä vaihtaa vaatteet tuolla vessassa", Alex sanoi.

"En mä tiedä, ne ei oo mitenkään nätit vaatteet", Faith sanoi.

"Ei mua haittaa", Alex sanoi.
Faith kävi vessassa vaihtamassa vaatteet, ja pesemässä meikkinsä pois. Alex odotti Faihiä autossaan,

"Sä olet nätti ilman meikkiäkin", Alex sanoi.

"Kiitti", Faith hymyili. Hän kertoi Alexille, mihin pitäisi ajaa, ja Alex lähti liikenteeseen.

"Sulle jää hyvin aikaa odottaa", Alex sanoi.

"Hyvä vaan, voisin kävellä siitä kulman takaa, jos sua ei haittaa?", Faith sanoi.

"Ei tietenkään, jätän sut mihin pyydät", Alex hymyili. Pian he olivat perillä, ja Alex pysäytti autonsa vähän matkan päähän tanssistudiosta.

"Kiitos Alex", Faith sanoi.

"Ole hyvä", Alex vastasi ja halasi Faithiä. Faith nousi ulos autosta,

"Pärjäile", Alex sanoi, ennen kuin Faith sulki auton oven.

 

 

Faith katseli Alexin ajavan pois, ja livahti sen jälkeen tanssistudion sivuovesta sisälle. Hän istui hetken tanssistudion aulassa, ja lähti sitten ulos. Hän näki isänsä autossa odottamassa, mutta samaan aikaan hän huomasi Marcuksen seisovan keskellä pihaa. Hän mietti mahdollisuuksiaan päästä Marcuksen ohi, ryhmä muita tanssijoita tuli ovesta ulos, ja hän käveli heidän takanaan Marcuksen ohi. Sen jälkeen hän juoksi isänsä autoon.

"Hei isä", Faith sanoi.

"No hei, minä olen jo odottanut sinua", isä sanoi.

"Tässä mä olen", Faith tuumasi ja kääntyi katsomaan ulos ikkunasta. Hän huomasi Marcuksen tuijottavan häntä, kasvoillaan vihainen ilme. Faithin isä onneksi lähti heti ajamaan kotiin.

"Oliko teillä sen Breen kanssa kivaa?", isä kysyi.

"Oli, Breen vanhemmat hakivat meidät koe-esiintymisten jälkeen, söimme ruoan ja lettuja, ja pelasimme lautapelejä Breen perheen kanssa", Faith sanoi.

"Mukava kuulla", isä sanoi vaisusti.

"Isä, sä vaikutat jotenkin oudolta, onko jokin vialla?", Faith kysyi.

"Mulle soitti tänään joku mies, joka väitti, ettet sinä ole ollut kenenkään Breen luona, vaan jossain bileissä", isä sanoi ja kääntyi katsomaan Faithiä vakava ilme kasvoillaan. Hiljaisuuden vallitessa he ajoivat kotiin. Sisällä Faithin isä käveli olohuoneen sohvalle istumaan, Faith ajatteli, että hänen olisi hyvä aika kertoa, ettei hän elänyt sellaista elämää, kuin hänen isänsä halusi hänen elävän.
"Isä, mun pitää kertoa jotain", Faith sanoi.

"Mä haluan sitten kuulla totuuden", isä vastasi.

"Kuka se soittaja olikaan, oli oikeassa. Mä en ollut eilen Breellä, vaan yhden kaverin syntymäpäiväjuhlissa. Mä tapasin joitan Cainin tuttuja, ja tapasin samalla mukavan pojan. Me ollaan tapailtu aika paljon, mutta mä en enää halua olla sen kanssa. Eilen, se vei mut yksiin juhliin, ja jätti mut yksin. Mä en tuntenut sieltä ketään, mutta tapasin sitten yhden Alexin, jonka synttärijuhlat ne oli", Faith sanoi. Faithin isä huokasi.

"Mä tiedän, että mun olis pitänyt kertoa, mutta mä haluan, että sä tiedät, että mä en ole sekaantunut mihinkään sellaiseen mihin Cain oli. Mä tiedän nyt, mitä Cainille kävi. Mä en vaan ole tälläinen Faith", Faith sanoi.

"Kuka sinä sitten olet?", Faithin isä kysyi.

"Mä haluaisin olla ihan kuten kuka tahansa muukin nuori", Faith sanoi.

"Kai minä olen ollut liian ankara, kun sun on pitänyt salaa lopettaa tanssiminen ja huijata minua", isä sanoi.

"Mä en syytä sua mistään, mä tiedän nyt, etten mä halua sekaantua mihinkään, mutta haluaisin silti hieman enemmän vapauksia. Ei kukaan minun ikäinen kulje koulumatkoja vanhempiensa kyydillä, vietä tuntikausia läksyjensä parissa, eikä varsinkaan pukeudu näin", Faith sanoi.

"Mille sinusta kuulostaisi, jos tekisimme jonkinlaisen kompromissin?" Faithin isä kysyi.

"Kuulostais kivalle", Faith sanoi.

"Sopisiko sinulle, että jatkat tämän vuoden loppuun samassa koulussa, ja minä vien sinut aamuisin. Iltapäivisin saat liikkua vapaammin, kunhan minä tiedän, missä ja kenen seurassa sinä olet?", isä kysyi.

"Joo, saanko minä pyytää yhtä asiaa?", Faith kysyi.

"Toki", Faithin isä sanoi.

"Saan valita vaatteita, joista itse tykkään, mutta toki sinun suostumuksella. Ja käyttää pientä määtää meikkiä", Faith sanoi.

"Sopiihan se, minä annan sinulle huomenna rahaa, niin saat mennä ostoksille", Faithin isä sanoi.

"Mä haluaisin, että sä tulet mukaan, saisit kaupassa jo kertoa mielipiteen", Faith sanoi. "

Tehdään niin, kunhan lupaat jatkossa olla minulle rehellinen, ja pysyä erossa hankaluuksista", isä sanoi.

"Lupaan", Faith sanoi.

"Oliko tämä Marcus, se jonka kanssa olet viettänyt paljon aikaa?", isä kysyi.

"Oli, mutten halua tavata häntä enää", Faith sanoi.

"Hän pyysi sinua soittamaan", isä sanoi.

"Selvitän asiat Marcuksen kanssa", Faith sanoi.

"Menehän nyt huoneeseesi soittamaan, ettei hän soita uudelleen minulle", isä sanoi.

"Kiitos isä, mä rakastan sua", Faith sanoi. 

 


Faith meni huoneeseensa, ja kaivoi puhelimen laukustaan. Marcus oli yrittänyt soittaa, hän soitti Marcukselle takaisin. "Lähditte sitten karkuun?", Marcus ärähti.

"Nyt saat luvan kuunnella mua. Sä jätit mut yksin vieraisiin bileisiin, vaivautumatta edes kertomaan, mihin oot menossa. Alex oli vieraanvarainen, ja tarjosi mulle paikan, mihin jäädä yöksi, kun sä olit sammuttanut puhelimes. Mun ja Alexin välillä ei tapahtunut mitään", Faith sanoi.

"Ja mun pitäis uskoa sua?", Marcus kysyi vihaisesti.

"Pitäis, koska mäkään en kysele, mihin sä hävisit ja kenen kanssa", Faith kivahti.

"Sä et kysele, koska se ei kuulu sulle", Marcus sanoi.

"Mä en kysele, koska mä en välitä", Faith sanoi.

"Et välitä?", Marcus kysyi.

"En, mä en välitä. Me ei enää olla sitä, mitä me joskus oltiin. Marcus, mä en enää ole onnellinen sun kanssa", Faith sanoi.

"Sä saat katua tätä, mä vannon", Marcus huusi.

"Ei sulla oo oikeutta sanoa noin, sä olet meistä se, jolla on kaduttavaa. Sä olet se, joka on pettäny", Faith sanoi ja lopetti puhelun. Marcus saisi selitellä käytöstään kasvotusten maanantaina, sillä he tapaisivat väkisinkin.

Faithille oli saapunut uusi viesti, Alexilta: "Kiitos Faith, sun kanssa oli tosi mukavaa, toivottavasti meillä olis mahdollisuus tavata pian".

Hän näpytteli vastauksen: Juttelin isän kanssa, ja sovittiin asioista. Mä olen nyt vapaa! (kotoa ja Marcuksesta) Mennään isän kanssa huomenna kaupoille, tuutko sen jälkeen käymään meillä? Tapaat isän, voitat sen puolellesi ja voidaan tavata niin usein ku halutaan". Faith kaivoi iPodinsa, ja alkoi kuunnella lempimusiikkiaan.

"Mahtavaa! Kerro vaan aika ja paikka, nii lupaan tulla!" Alex vastasi. Faith teki muutaman läksytehtävän, ja päätti sen jälkeen vielä mennä käymään olohuoneessa isänsä luona.

"Kutsuin Alexin käymään meillä huomenna", Faith sanoi.

"Mukavaa", isä sanoi.

"Mä olen ilonen, että saatiin juteltua, en olis varmaan ilman sitä puhelua, uskaltanut sanoa mitään", Faith sanoi.

"Mikä vaan tekee sinut onnelliseksi, kultaseni", isä sanoi.

"Kiitos, että ymmärrät", Faith sanoi ja halasi isäänsä.

"Tuskin äitisi olisi halunnut sinulle tälläistä kuria", isä sanoi.

"Mä olen oppinut paljon, sä oot maailman paras isä", Faith sanoi.

"Kiitos", isä sanoi, ja pyyhki liikutuksen kyyneleen silmäkulmastaan.

"Hyvää yötä", Faith sanoi.

"Hyvää yötä, Faith", isä vastasi. Faith meni nukkumaan onnellisena isänsä kanssa tehdystä sovinnosta.

keskiviikko, 27. marraskuu 2013

Novelli: Faith, luku 3

Faith avasi silmänsä, ja mietti missä hän oikein on. Hänen päätään särki, ja hänellä oli huono olo.

"Huomenta, otatko kahvia?", kuului tuttu miesääni, mutta Faith ei saanut päähänsä, kenestä oli kyse. Hän nousi hitaasti istumaan, ja katseli ympärilleen, huoneen toisessa nurkassa hän näki nuoren miehen, ja muisti, että kyseessä oli Alex. "Huomenta", Faith mumisi.

"Mulla on särkylääkettä, jos tarvii", Alex naurahti, ja samassa Faith juoksi vessaan.

"Tässä on sulle kylmää vettä", Alex sanoi, ja laski lasin Faithin viereen vessan lattialle. Sen jälkeen Alex silitti hänen selkäänsä, kunnes hän oli oksentanut vatsansa tyhjäksi asti.

"Kiitos", Faith sanoi.

"Ole hyvä, nousehan varovasti ylös", Alex kehotti, ja piti kiinni kun Faith nousi. Alex talutti hänet istumaan pienen keittiön pöydän ääreen, ja antoi hänelle höyryävän kupillisen kahvia ja särkylääkkeen.

"Teen sulle vielä voileipää, niin olo helpottaa", Alex sanoi. Alex istui pöydän toiselle puolelle, ja katseli kun Faith söi leivät ja joi kahvinsa.

"Kiitos Alex, ei sun olis tarvinut", Faith sanoi.

"Itsehän mä sua juotin niin paljon, että oot tossa kunnossa", Alex sanoi.

"Olisin mä voinut sanoa, että ei kiitos", Faith hymyili. Hän nousi ja meni etsimään puhelintaan. Kun Faith vihdoin sai puhelimen pois laukustaan, hän soitti isälleen.

"Huomenta, meillä on ylimääräiset harjotukset illalla, ja pääsen sinne Breen vanhempien kyydissä", Faith sanoi.

"Selvä, haen sinut sitten sieltä tanssistudiolta, monelta?", isä kysyi.

"Seitsemältä", Faith sanoi.

"Okei, nähdään sitten", isä sanoi ja lopetti puhelun.

"Mikähän sitä nyt vaivas, kun se oli noin outo", Faith tuumasi ääneen ja kohautti sitten olkapäitään.

 

Faith ja Alex juttelivat jonkun aikaa, ja päättivät lähteä katsomaan, millainen sotku alakertaan oli edellisillan juhlista jäänyt. Yläkerta näytti kohtuullisen siistiltä, muutamia boolimukeja ja pulloja lukuunottamatta. Alimmassa kerroksessa sen sijaan vallitsi kaaos, mukeja ja pulloja oli joka paikassa, niiden lisäksi myös muuta roskaa, kuten pizzalaatikoita, lojui pitkin lattiaa.

"Tämä ilta meneekin sitten siivotessa", Alex tuumasi.

"Mä autan, oisko sulla roskasäkkejä?", Faith kysyi.

"Ei sun tarvi", Alex sanoi.

"Sä autoit mua, kyl mun tarvii. Hae nyt niitä säkkejä", Faith sanoi.

"No okei", Alex sanoi ja haki säkkejä. Faith alkoi kerätä tyhjiä pulloja yhteen säkkiin, ja Alex keskittyi roskakasojen tuhoamiseen.

"Käyn vielä tuolta ylhäältä hakemassa pullot", Faith sanoi, kun he olivat jonkun aikaa siivonneet alakertaa, joka alkoi jo näyttää melko siistiltä.

"Jos vain viitsit", Alex vastasi ja hymyili.

"Toki", Faith naurahti. Faith siivosi pullot portaikosta, ja yläkerran käytävästä,

"Tarviitko apua?", Faith huudahti Alexille.

"Tämä näyttää jo aika hyvälle, miten ois, tilattaisko jotain ruokaa?", Alex kysyi.

"Joo", Faith nauroi. Samassa Faithin puhelin soi, Marcus.

"Mitä?", Faith vastasi äkäisenä.

"Missä sä oot?", Marcus tivasi.

"Kiinnostaako sua tosiaan, missä mä oon? Sä jätit mut eilen niihin bileisiin yksin!", Faith sanoi, ja suuttui entisestään. "Mun oli pakko mennä, enkä löytänyt sua mistään", Marcus sanoi.

"Älä selitä! Sä tiedät ihan hyvin, että mä jäin sinne keittiöön odottamaan sua!", Faith sanoi.

"Faith-rakas, älä ole vihainen, mun oli oikeesti pakko mennä, mulla oli tärkeetä tekemistä", Marcus puolusteli itseään. "Mikä voi olla niin tärkeetä, että sä jätät oman tyttöystäväs bileisiin, johon ensin raahaat sen väkisin", Faith tiuski.

"Sä et ymmärrä", Marcus sanoi.

"Mä ymmärrän ihan hemmetin hyvin. Marcus mä tiedän mitä peliä sä pelaat, mut mun kanssa se ei onnistu. Meidän juttu tais olla tässä", Faith sanoi.

"Mikä sä oot mistään peleistä puhumaan? Mä tiedän kaiken sun eilisistä touhuistas, luuletko, etten pyytänyt jotain katsomaan sun perääs", Marcus ärähti.

"Mä en oo tehny mitään väärää", Faith sanoi.

"Mä tiedän, että sä oot vielä sielä juhlapaikalla, ja mä oon siinä pihalla kymmenessä minuutissa. Sun on parasta siinä vaiheessa olla ulkona odottamassa. Yksin. Tai sille sun yöseuralles käy huonosti", Marcus ärähti ja lopetti puhelun. Faith ryntäsi alakertaan,

"Alex, sano mulle, että sulla on auto, ja että päästään pois täältä nyt heti", Faith sanoi.

"Mikä nyt on?", Alex ihmetteli.

"Marcus on tulossa, ja se kuulosti tosi vihaiselle", Faith sanoi.

"Mee tosta ovesta autotalliin, ja käynnistä auto, mä juoksen ylhäältä sun laukun", Alex sanoi ja heitti Faithille autonsa avaimet. Faith meni autotalliin, ja istui autoon, hän käynnisti auton, ja odotti, että Alex istui kuskin paikalle.

"Mennään, ja äkkiä", Faith sanoi. Alex avasi kaukosäätimestä autotallin oven, ja ajoi auton liikenteen sekaan. Faith ei huomannut Marcuksen autoa, joten hän oli melko varma siitä, että he olivat ehtineet ajoissa pois Alexin luota.

keskiviikko, 27. marraskuu 2013

Novelli: Faith, luku 2

Faith vaihtoi vaatteet, löysät farkut saivat väistyä minihameen tieltä, ja kulahtaneen t-paidan tilalle tulivat toppi ja nahkatakki. Hän kaivoi kassistaan vielä korkea korkoiset saappaat. Hänellä olisi vielä runsaasti aikaa meikata ja laittaa hiuksensa. Faith ei ollut ulkonäkökeskeinen, mutta Marcuksen seurassa, ja koulussa hän pyrki olemaan kuten muut ikäisensä. Hänen äitinsä oli kuollut Faithin ollessa 12-vuotias, ja hänen isoveljensä oli menehtynyt vain vuotta myöhemmin. Hän oli jäänyt kahden isänsä kanssa, ja hänen isänsä ei halunnut päästää tyttöä silmistään. Faithin isä oli passittanut tytön yksityiseen tyttökouluun, kauas pojista. Isä myös valitsi hänen vaatetuksensa ja määräsi tarkasti hänen menoistaan. Ainoa vapaus, joka hänellä oli, oli tanssiminen. Alkuun Faith kävi tunneilla innokkaasti, mutta myöhemmin kiinnostus lopahti, ja hän alkoi kuljeksia kaupungilla harjoitusten ajan. Kaupungilla hän tapasi kiinnostavia ihmisiä, ja oppi varastelemaan vaatteita ja pienempiä tavaroita. Kaksi vuotta veljensä kuoleman jälkeen Faith törmäsi veljensä entiseen kaveriin Jonahiin, ja tapasi sen jälkeen Marcuksen, jonka kanssa oli ollut siitä saakka. Marcus oli ollut huomaavainen ja kohtelias, ja Faith oli ihastunut hänen miehekkääseen olemukseensa välittömästi. Hän ei kuitenkaan voinut kertoa Marcuksesta kenellekkään. Kun Faith oli valmis, hän poistui pukuhuoneesta, ja meni ulos odottamaan Marcusta. 

 

Faith seisoi ulkona vain hetken, kun tuttu auto pysähtyi tien laitaan.

"Hyppää kyytiin", Marcus sanoi. Faith istui autoon, ja Marcus lähti välittömästi liikkeelle.

"Mihin meillä on näin kiire?", Faith kysyi.

"Mennään bilettämään", Marcus sanoi.

"Mun pitää olla kymmeneltä takasin tuolla", Faith sanoi.

"Älä nyt höpise, ei sua kukaan odota", Marcus sanoi.

"Marcus, sä tiedät ihan hyvin mun tilanteen", Faith sanoi.

"Tänään pidetään hauskaa kulta", Marcus sanoi ja laittoi radion kovemmalle. Faith tiesi, ettei Marcus antaisi periksi, joten hän laittoi isälleen viestin: "Hei isä, voinko mennä Breen luokse yöksi? Breen vanhemmat ovat kotona".

Hän halusi isänsä vastaavan myöntävästi, sillä jäisi muuten kiinni tekosistaan. Marcus kiihdytti vauhtia, ja Faith alkoi kauhistua.

"Marcus mikä sulla on?", Faith kysyi.

"En jaksa madella nopeusrajoitusten mukaan", Marcus sanoi ja painoi lisää kaasua.

"Sä oot juonu", Faith sanoi.

"Älä jaksa nipottaa", Marcus sanoi. Faithin onneksi he saapuivat juhlapaikalle pian. Äänekäs musiikki kaikui kauas, ja piha oli täynnä porukkaa.

"Terve Marcus, mitä jätkä?!", joku huudahti. Marcus veti Faithin kainaloonsa ja suuntasi sisälle. Marcus käveli määrätietoisesti asunnon perälle, ja pian he olivat keittiössä.

"Hei Marcus", joku sanoi.

"Faith rakas, odota tässä, mä tulen kohta takasin", Marcus sanoi, ja katosi väkijoukkoon. Faith ei tuntenut juhlista ketään, joten hän jäi mielellään rauhallisempaan keittiöön istumaan. Faith katseli keittiössä vaihtuvia kasvoja, booli teki kauppaansa hyvin, ja muitakin juomia haettiin reilusti.

"Hei, ota juotavaa", joku sanoi.

"En mä taida", Faith vastasi.

"Mä olen Alex", poika sanoi ja ojensi kätensä.

"Faith", Faith vastasi ja käänsi jälleen katseensa keittiön ovensuuhun.

"Odotatko sä jotain?", Alex kysyi.

"Tavallaan", Faith vastasi.

"No ota mun seuraks yks siideri, jooko? Näytät sille, että oot odottanu jo aika kauan", Alex sanoi.

"No jos mä yhden", Faith sanoi. Faith oli tottunut juomaan Marcuksen seurassa, mutta vieraissa bileissä hän oli varovaisempi.

"Miten sä päädyit tänne, kun en oo ennen nähnyt sua?", Alex kysyi.

"Tulin mun miesystävän kanssa", Faith sanoi.

"Ja se jätti noin nätin tytön tänne yksin?", Alex ihmetteli.

"Näköjään", Faith sanoi. 

 

Faith jutteli Alexin kanssa, ja sai jossain vaiheessa isältään luvan jäädä Breen luokse. Aika vierähti, ja yksi siideri vaihtui useampaan, ja boolikin alkoi maistua.

"Hei Alex, mikset sä ole tuolla muiden kanssa?", Faith kysyi.

"Oon mielummin täällä, sun kanssas", Alex sanoi. Faithillä oli hauskaa, ja Alex käyttäytyi kohteliaasti.

"Mä voisin mennä käymään tupakalla, tuutko mukaan?", Alex kysyi.

"Joo, tuun", Faith sanoi. Pihalla oleva porukka näytti olevan todella huonossa kunnossa.

"Kenenköhän bileet nää mahtaa olla?", Faith ihmetteli, kun he Alexin kanssa istuivat pihakeinuun.

"Mun", Alex sanoi.

"Mitä? Ja mä olen täällä kuokkavieraana juomassa sun juotavias", Faith sanoi ja viittasi juuri täytettyyn boolimukiinsa. "Täällä on aina tilaa uusille ihmisille, varsinkin sun kaltaisille tytöille", Alex sanoi.

"Kiitos", Faith mumisi.

"Mahdankohan mä tuntea sun miesystävän, kun se kerta toi sut tänne?", Alex sanoi.

"Sen nimi on Marcus", Faith sanoi.

"Marcus.. Kyllähän mä sen tunnen. Aikamoinen tapaus", Alex sanoi.

"Miten niin?", Faith kysyi.

"Se ei yleensä anna kenenkään kutsua itseään miesystäväkseen", Alex sanoi.

"Yleensä? Kenenkään?", Faith kysyi.

"Sillä on ollu tapana pyörittää useampaa tyttöö kerrallaan, just tommosia nuoria ja viattomia", Alex sanoi.

"Ei Marcus oo sellanen", Faith sanoi epäuskoisesti.

"Voin olla väärässä, se voi olla muuttunut", Alex sanoi.

"Anteeks Alex, mutta mun täytyy päästä vessaan", Faith sanoi ja lähti sisälle. Faith tähyili ympärilleen etsien Marcusta. Faith kiipesi yläkertaan, löytääkseen Marcuksen sieltä, mutta yläkerta vaikutti tyhjältä. 

 

"Moikka Faith, Marcustako etit?", Jonahin tuttu ääni kysyi.

"Joo", Faith sanoi, ja lähti kohti portaita.

"Äläs nyt kiirehdi, mä taidan tietää missä se on", Jonah sanoi.

"Aha", Faith sanoi, ja juoksi portaat alas. Miten ihmeessä hän törmäsi Jonahiin joka kerta ollessaan yksin? Jonah oli sekaantunut huumeisiin, ja muuhun rikolliseen toimintaan. Kun Faith oli tavannut Jonahin ensimmäistä kertaa veljensä kuoltua, oli Jonah tarjonnut Faithille pakotietä tylsästä elämästään. Faithin onneksi Marcus oli sattunut olemaan paikalla, kieltämässä Jonahia sekoittamasta Faithiä veljensä sotkuihin. Alakerrassa Faith suuntasi suoraan boolimaljan luokse, Marcus oli kadonnut ja Faith yksin vieraiden joukossa.

"Jälleen täällä?", Alex kysyi ja täytti mukinsa.

"Joo, oottelen Marcusta", Faith sanoi.

"Älä nyt suutu, mutta Marcus lähti äsken. Se puhui jonkun kanssa puhelimessa, ja kaahasi pois", Alex sanoi.

"Missä välissä Marcus ehti ulos, niin etten huomannut sitä?", Faith ihmetteli.

"Marcus tuli takapihan suunnalta", Alex sanoi. Samassa hetkessä Faith juoksi ulos, Marcus ei ollut voinut jättää häntä yksin. Pettymyksekseen hän kuitenkin huomasi Marcuksen auton olevan poissa. Miten Marcus oli saattanut jättää hänet yksin, vaikka pakottanut Faithin pyytämään lupaa olla yötä pois kotoa.

"Mahtavaa", Faith sanoi ärsyyntyneesti itselleen. Faith päätti soittaa Marcukselle, mutta Marcus oli sulkenut puhelimensa.

"Tuu sisään sieltä", Faith kuuli Alexin huutavan. Muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, joten Faith lähti sisälle.

"Mennäänkö vaikka tanssimaan?", Alex kysyi. Koska Marcus oli poissa, Faith suostui mielellään, vaikka yleensä tanssi vain Marcuksen kanssa.

"Mistä sä tunnet Marcuksen?", Faith kysyi heidän tanssiessaan.

"Marcus oli mun isoveljen kaveri", Alex sanoi.

"Okei", Faith sanoi.

"Missä sä oot tutustunut siihen?", Alex kysyi.

"Pitkä juttu", Faith sanoi.

"Mulla on aikaa", Alex naurahti.

"Mennäänkö johonkin rauhallisempaan paikkaan?", Faith kysyi. Alex johdatti Faithin portaikkoon, ja sen jälkeen yläkerran käytävän päähän. Faith katsoi ympärilleen, ja oletti heidän jäävän siihen, mutta samassa Alex avasi oven, jota Faith ei ollut edes huomannut.

"Ovelaa", Faith hymyili.

"Mennään äkkiä, ettei muut tajua tätä", Alex sanoi. Faith pujahti sisään Alex perässään. Oven takana oli portaat, joita pitkin pääsi ilmeisesti ullakolle.

"Mennään ylös, siellä on mukavampaa", Alex sanoi. He kiipesivät ylös, Alex oli ilmeisesti käyttänyt ullakon laittamiseen paljon aikaa. Ullakko oli kuin pienikokoinen asunto, yhdestä nurkasta löytyivät jääkaappi, ja keittiötarvikkeita, keskellä ullakkoa oli iso sohva ja televisio, takimmaisella seinällä oli valtava parisänky. Faith pyörähti ympäri nähdäkseen mitä muuta ullakolla oli, hänen takanaan oli kuntosalilaitteita, ja ovi, johon oli maalattu kirjaimet WC.

"Mun luona pidetään bileitä niin usein, että tarvitsin itselleni tälläsen piilopaikan", Alex selitti.

"Joo", Faith sanoi.

"Oot eka vieras täällä, joten kokeilehan tota sohvaa", Alex virnisti. Faith istui sohvalle, ja Alex tuli hänen viereensä.

"Mä tutustuin Marcukseen tavallaan mun isoveljen kautta. Mun veli oli mua muutaman vuoden vanhempi, ja se ei ollut juuri koskaan kotona. Muutama vuosi sitten mun veli kuoli, se oli sekaantunut johonkin Jonahin juttuihin", Faith aloitti. "Jonah on aika petollinen", Alex mutisi.

"Mun äiti oli kuollut vuotta aikasemmin, ja Cainin kuoleman jälkeen isä alkoi olla tarkka mun menoista. Harrastin tanssia, mut mun kiinnostus lopahti, ja kun mun piti olla treeneissä, pyörin kaupungilla. Tapasin Jonahin sattumalta, enkä vieläkään tiedä miten se tunnisti mut. Se olis halunnut tehdä musta mun veljen seuraajan, mut Marcus oli paikalla, ja käski Jonahin antaa mun olla. Nähtiin Marcuksen kanssa usein, ja alettiin aika pian seurustella", Faith sanoi.

"Mä oon pahoillani sun veljestä, ja äidistä. Tiedän mille tuntuu menettää joku läheinen", Alex sanoi.

"Se ei oo helppoo, mun kohdalla siitä tekee vaikeempaa se, että iskä vahtii mua kun pientä lasta", Faith sanoi.

"Mun veli, Anthony, oli kanssa sekaantunut Jonahin juttuihin, joten tiedän millasta se voi olla", Alex sanoi.

"Oli?", Faith kysyi arasti.

"Anthony ei totellut Jonahia, ja kuoli, kun Jonah lähetti jonkun sen kimppuun", Alex sanoi hiljaa.

"Mä oon pahoillani", Faith sanoi.

"Itse se sen aiheutti", Alex sanoi kylmästi.

"Mä epäilen, että Cainille kävi samoin. Isä ei koskaan kertonut mulle, mitä tapahtui, mut Marcus tunsi Cainin, ja se sanoi, että Cainilla ja Jonahilla oli ollut pahojakin riitoja", Faith sanoi. Hetkeksi tuli hiljaista.

"Vaihdetaanko iloisempaan aiheeseen?", Alex kysyi.

"Joo", Faith sanoi. 

 

Alex haki jääkaapista itselleen oluen, ja toi Faithille lonkeron. He istuskelivat sohvalla, ja Alex avasi telkkarin. Hieman  myöhemmin Faithin puhelin soi.

"Tää on faija, pakko vastata", Faith sanoi. Alex mykisti television.

"Hei kulta, miten teillä menee?", isä kysyi, kun Faith vastasi.

"Hyvin, ollaan menossa Breen kanssa ihan kohta nukkumaan", Faith sanoi.

"Menkää vaan, hyvää yötä Faith", isä sanoi.

"Hyvää yötä", Faith sanoi ja odotti kunnes isä lopetti puhelun.

"Isäsi ei taida vieläkään tietää menoistasi?", Alex kysyi.

"Ei, se laittoi mut Cainin kuoltua yksityiseen tyttökouluunkin", Faith sanoi.

"No oho, et tosiaan liiotellut, kun sanoit sen olevan tarkka", Alex sanoi.

"Mua häiritsee aika paljon se, et musta tuntuu sille, ettei isä luota muhun. Vaikka todennäkösesti se luottaa muhun, muttei tähän maailmaan", Faith naurahti.

"No melko pianhan sä taidat olla täysi-ikäinen, sit se ei voi estellä sua", Alex sanoi.

"Usko tai älä, vuosi tuntuu pitkälle ajalle", Faith sanoi.

"Eli sä oot 17?", Alex kysyi.

"Joo, entä sä?", Faith sanoi.

"Tänää on mun synttärit, täytin 21 vuotta, suunnilleen samaan aikaan, ku tapasin mukavan tytön mun keittiössä", Alex nauroi.

"Onnee", Faith sanoi.

"Kiitti, paras syntymäpäivä ikinä", Alex sanoi.

"Mua hävettää ku mä oon kuokkimassa sun juhlissa, ja mun miesystäväkin hävis johonki", Faith sanoi nolona.

"Turhaan, mä oikeesti oon ilonen siitä, että tapasin sut. Muuten murjottaisin täällä yksin", Alex sanoi ja hymyili.

"Ai", Faith sanoi hämmästyneenä.

"Mä tunnen kaikki noi tytöt tuolla alhaalla, ne joko seurustelee jonkun mun tutun kanssa, on koukussa aineisiin, tai velkaa jollekin ja pyörii sen takia näissä porukoissa", Alex sanoi.

"Mä kuulun tohon seurustelukategoriaan sitte", Faith naurahti.

"Valitettavasti", Alex virnuili.

"Miten noi täällä sun luona kokoontuu?", Faith kysyi.

"Kukaan ei estänyt Jonahia, kun se tarjos mulle ulospääsyä mun vanhasta elämästä", Alex sanoi.

"Jonah teki sulle saman tarjouksen ku mulle?", Faith kysyi.

"Joo, tosin mä oon melkeen maksanu Anthonyn velat", Alex sanoi.

"Mä oon tosi pahoillani. Kenenkään ei pitäis sisarustensa takia joutua tähän tilanteeseen", Faith sanoi.

"Sä olit onnekas, kun Marcus oli paikalla, se on ainoo, joka saa puhuttua Jonahille järkeä, ilman riitoja", Alex sanoi. "Marcus ei ilmeisesti ollu paikalla, kun Jonah tarjos sopimusta sulle?", Faith kysyi.

"Ei, ja kun Marcus yritti korjata tilannetta, nii Jonah sanoi, et oli jo liian myöhästä. Mutta parempi näin, Jonahin toinen vaihtoehto olis ollut mun ja Anthonyn pikkusisko", Alex sanoi.

"Minkä ikäinen sisko sulla on?", Faith kysyi.

"Adrianna on 19, se oli jo siihen aikaan ihan pohjalla, ja nyt vielä pahemmassa jamassa, mut kukaan ei voi sille mitään", Alex sanoi.

"Mä oon niin pahoillani, oon luullu, et mulla menee huonosti, mut näköjään mun tilanne ei oo niin paha", Faith sanoi.

"No, Adrianna on itse valinnut aineet, sillä olis varmaan maailman ihanin perhe, mut se ei pysynyt kuivilla, ja nyt se ei saa edes tavata omaa lastaan", Alex sanoi.

 

 

 

 

keskiviikko, 27. marraskuu 2013

Novelli: Faith, luku 1

Kun Faith nosti katseensa, hän huomasi katsovansa suoraan Marcusin silmiin. Hän jatkoi kävelyä jännittyneenä, mutta rentoutui huomatessaan Marcusin työvaatteet.

"Anteeksi, mistähän mahtaisin löytää liikuntasalin?", Marcus kysyi Faithin tullessa hänen kohdalleen.

"Aivan tämän käytävän toisessa päässä", Faith vastasi häkeltyneenä.

"Ehtisiköhän neiti saattaa minut sinne?", Marcus kysyi, ja iski pikaisesti silmää Faithille.

"Toki, vien vain kirjani kaappiin", Faith sanoi. Marcusin jäädessä odottamaan, Faith mietti, mitä ihmettä Marcus oikein ajatteli tullessaan hänen koululleen kesken päivän. Hän sulloi pikaisesti kirjat kaappiinsa, ja lähti sitten Marcuksen luokse. 

 

"Ajattelin jo, että päätit jättää minut suunnistamaan yksin liikuntasalille", Marcus sanoi.

"Anteeksi", Faith mutisi ja lähti kohti liikuntasalia.

"Rehtorinne sanoi, että voisin pyytää joltakin oppilaalta opastusta, sillä oli itse kiireinen, aiomme remontoida liikuntasalia, ja minun tarkoitukseni on tarkastaa, mitä tarpeellista tehtävää sieltä löytyy", Marcus selitti Faithille kuuluvalla äänellä. Faith ihmetteli, muttei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Silmäkulmastaan hän huomasi Shaunan ja tämän ystävät hieman kauempana, keskittyneenä uusiin juoruihin. Shauna oli kuin koulun prinsessa, aina kaiken keskipisteenä. Liikuntasalin ovella Faith kääntyi lähteäkseen, mutta Marcus vetäisi hänet mukanaan saliin.

"Mitä sinä nyt", Faith yritti, mutta Marcus sulki hänen suunsa suudelmalla. Samassa Marcus nosti hänet syliinsä, ja kantoi hänet välinevarastoon.

"Marcus, minun täytyy lähteä tunnille", hän sanoi. Marcus sai hänet muuttamaan mieltään hyvin pian, sillä muutaman suudelman jälkeen hän ei ajatellut mitään muuta.

"Voisitko millään jättää yhden tunnin väliin?", Marcus kuiskasi suudelmien lomasta.

"Mmhh", Faith äännähti ja nojasi lähemmäs Marcusia. Hän oli monta kertaa haaveillut tapaamisesta Marcusin kanssa kouluaikana, mutta sen toteuttaminen oli tuntunut mahdottomalta. Faith oli yksityisessä tyttökoulussa isänsä pakottamana, ja kaiken lisäksi Marcus oli sen verran vanhempi, ettei kukaan uskoisi hänen olevan lukiolainen. Kun Faith havahtui ajatuksistaan, hän huomasi Marcuksen vähentäneen vaatetustaan.

"Marcus, mitä sinä teet?", hän kysyi.

"Tästähän sinä olet unelmoinut kultaseni", Marcus sanoi, ja suuteli Faihia, ennenkuin tämä ehti sanoa mitään.

 

Hieman myöhemmin Faith kuuli kauempaa kantautuvan hälinää. Hän etsi Marcusin housuja lattialta, ja kaivoi sitten kännykän esiin niiden taskusta.

"Mitä nyt rakas?", Marcus kysyi.

"Nyt on jo ruokatauko, minun pitäisi olla syömässä", Faith hätäili.

"Pukeudutaan, ja päästän sinut sitten syömään", Marcus sanoi rauhallisesti.

"Shauna ystävineen viettää ruokataukonsa salissa, ja salin pääovi on ainoa uloskäynti tätä kautta. Hän ei saa nähdä minua täällä", Faith sanoi ja alkoi kiireesti pukea. Samassa salin ovi kolahti kiinni.

"Myöhäistä", Faith sanoi ja lysähti istumaan Marcusin viereen.

"Nautitaan sitten vielä yhteisestä ruokatauosta", Marcus sanoi ja veti hänet kainaloonsa.

"Miksi tulit tänne?", Faith kysyi.

"Halusin yllättää sinut. Ja me oikeasti alamme remontoimaan salia", Marcus sanoi.

"Ihanko totta?", Faith kysyi.

"Jep, saan enemmän aikaa kanssasi", Marcus sanoi. Faith hymyili sillä hänen oli vaikea tapailla Marcusia. Hän valehteli isälleen käyvänsä tanssitunneilla, jotta sai aikaa Marcusin kanssa. Muutama tunti iltaisin tuntui kuitenkin liian lyhyelle ajalle, ja Marcus oli usein sanonut haluavansa viettää enemmän aikaa hänen kanssa.

"Voimme nähdä kaksi kertaa päivässä, ja viettää edes hieman enemmän aikaa yhdessä", Marcus sanoi.

"Totta", Faith vastasi.

 

Kun Faith oli varma, että Shauna ystävineen oli poistunut salista, hän halasi Marcusta, ja lähti tunnille. Hän näkisi Marcusin taas illalla, ja he varmasti keksisivät jotakin mukavaa yhdessä. Kuten aina, Marcus hakisi hänet tanssistudion edestä, ja veisi myöhemmin takaisin samaan paikkaan. Koulupäivän loputtua Faith juoksi hakemaan puhelimensa rehtorilta, ja sen jälkeen hän meni vessaan vaihtamaan vaatteet ja pesemään liiat meikit pois. Hänen isänsä oli melko vanhanaikainen, eikä suvainnut liian paljastavia vaatteita, eikä meikkiä. Faith ei pitänyt isänsä valitsemista vaatteista, vaan vaihtoi kouluun päästyään vaatteitaan. Myös iltaisin hänen täytyi käydä tanssistudion pukuhuoneessa vaihtamassa vaatteensa, sillä hän ei halunnut Marcusin ja tämän ystävien näkevän itseään isänsä valitsemissa vaatteissa. Faith juoksi ulos, ja näki jo isänsä odottamassa häntä. Hän istui autoon, ja laittoi turvavyön kiinni.

"Miten päivä meni?", isä kysyi.

"Hyvin", hän sanoi.

"No sepä mukavaa", isä sanoi. Hiljaisuuden vallitessa he ajoivat kotiin, jossa tuttuun tapaansa Faith meni suoraan huoneeseensa. Hän uskotteli isälleen haluavansa tehdä läksynsä kaikessa rauhassa, mutta todellisuudessa hän tekstaili Marcuksen kanssa, ja kuunteli Marcuksen lempimusiikkia. Hieman myöhemmin Faith söi yhdessä isänsä kanssa, jonka jälkeen oli tanssiharjoitusten vuoro. Hän pakkasi laukkuunsa vaihtovaatteet, ja kaivoi piilopaikastaan meikkipussinsa. Ulkona isä odotteli autossa.

"Mulla menee tänään pidempään, meillä on ensin normaalit treenit, ja sitten ne koe-esiintymiset", Faith sanoi.

"Haluatko, että tulen katsomaan?", hänen isänsä kysyi.

"Valmentaja ei halua koe-esiintymiseen yleisöä, ettei meille tule liikaa paineita", Faith vastasi.

"Selvä, soita kun harjoitukset loppuvat, niin haen sinut", isä sanoi.

"Soitan, heippa", Faith sanoi ja kiiruhti sisälle.